Matkapuhelintaajuinen säteily johti DNA-vaurioihin maksa- ja munuaissoluissa, kun hiiriä altistettiin päivittäin tunnin ajan huomattavasti alle nykyisten raja-arvojen suuruiselle matkapuhelimen säteilylle (tehotiheys 2,4 W/m2 ja SAR-arvo 0,6 W/kg).
Laajassa japanilaistutkimuksessa selvitettiin matkapuhelimen käytön yhteyttä nuorten psyykkiseen terveyteen. Tutkimuksessa havaittiin, että yläkouluikäisillä nuorilla, jotka käyttivät matkapuhelinta mentyään jo vuoteeseen, oli suurempi riski huonoon psyykkiseen terveyteen sekä itsetuhoisiin ja itsemurha-ajatuksiin. Lisäksi nukkumaanmenoajan jälkeen matkapuhelinta käyttäneet nuoret nukkuivat vähemmän.
Satunnaistetussa ja kontrolloidussa tutkimuksessa havaittiin, että pulssimainen sähkömagneettinen säteily lisää veri-aivoesteen läpäisevyyttä rotilla. Sen ohella havaittiin jonkin verran myös punaisten verisolujen vuotoa kudoksiin, mikä viittaa tutkijoiden mukaan lievään verisuonivaurioon. Tutkimus vahvistaa jo aiempia tutkimuksia: yhdysvaltalaiset tutkijat havaitsivat jo 1970-luvulla ja ruotsalaistutkijat vuonna 1994, että radiotaajuinen säteily heikentää aivoja suojaavaa veri-aivoestettä.
Yhdysvaltalaistutkimuksesta kertova linkki
Hiirien aivoille aiheutui haittaa siitä, että ne altistettiin kuukauden vain kuusi minuuttia kestävälle päivittäiselle matkapuhelintaajuiselle säteilylle, joka alitti nykyiset raja-arvot. Tulokset viittasivat tutkijoiden mukaan siihen, että pitkäaikainen mikroaaltosäteily voi vaurioittaa aivojen hippokampusta. Se voi edelleen aiheuttaa kognitiivisten toimintojen häiriöitä, kuten oppimisen ja muistin heikkenemistä.
Erittäin heikot magneettikentät (jopa 0,025 mikroT) vaikuttavat solujen toimintaan aiheuttamalla muutoksia ATP:ssa (solujen energianlähde) ja AMPK:ssa (solujen energia-aineenvaihdunnan säätelijä). Tulokset voivat olla hyvin merkittäviä, koska ATP:lla ja AMPK:lla on keskeinen rooli ihmisen fysiologiassa, ja ne liittyvät myös diabetekseen, syöpään ja ikääntymiseen.
Tutkimusta selitetään hyvin Microwave News -lehden artikkelissa A Unified Theory of Weak Magnetic Field Action.
Urosrottia altistettiin matkapuhelinsäteilylle 2 tuntia päivässä 45 päivän ajan. Se johti testosteronitasojen laskuun, lisääntyneeseen kaspaasi 3 -entsyymin muodostumiseen sekä runsaampaan epämuodostuneiden siittiöiden määrään kontrolliryhmään verrattuna. Koe-eläinten paino myös laski verrattuna lumeryhmään. Tutkijat arvelivat sperman laadun heikkenemisen syyksi lisääntynyttä vapaiden radikaalien muodostumista.
Nuorten koe-eläinten altistaminen 16,5 GHz taajuiselle, voimakkuudeltaan heikolle mikroaaltosäteilylle johti vaikutuksiin aivosoluissa, entsyymeissä ja gliasoluissa eli hermotukisoluissa. Tutkijat katsoivat tulosten osoittavan, että vaikuttaessaan aivosolujen solukalvoilla sähkömagneettiset kentät aiheuttavat tulehdusta ja saattavat myös aiheuttaa kasvaimia.
Matkapuhelinta keskimäärin 12,5 vuotta käyttäneiden syljessä havaittiin enemmän oksidatiivista stressiä kuin matkapuhelinta käyttämättömillä.
Matkapuhelintaajuinen säteily häiritsi veren melatoniinin ja testosteronin vuorokaudenajasta riippuvaista vaihtelua koe-eläimillä. Tulokset viittasivat lisäksi siihen, että matkapuhelinsäteilyn vaikutukset melatoniinin muodostumiseen ovat suurempia kuin testosteroniin ja että melatoniinilla on testosteronia säätelevää vaikutusta. Tutkimuksessa koe-eläimet oli altistettu säteilymäärälle, joka alitti reilusti nykyiset turvarajat.
Oksidatiivinen stressi lisääntyi ja entsymaattinen aktiviteetti häiriintyi kiveksissä, kun hiiret altistettiin päivittäin 15, 30 tai 60 minuutiksi matkapuhelinsäteilylle, jonka määrä oli nykyiset raja-arvot alittavaa. Samassa tutkimuksessa havaittiin, että C- ja E-vitamiini vähensivät säteilyn aiheuttamaa oksidatiivista stressiä.
Unkarilaisessa tutkimuksessa haluttiin selvittää sähkömagneettisiin kenttiin liitetyn idiopaattisen ympäristöyliherkkyyden psykofysiologista taustaa. Sen vuoksi järjestettiin provokaatiotutkimus, johon osallistui omasta mielestään sähköherkkää 29 koehenkilöä ja 40 vertailuryhmään kuuluvaa henkilöä. Sähköherkkiä koehenkilöitä pyydettiin tunnistamaan 50 Hz taajuinen ja 0,5 mT vahvuinen magneettikenttä, joka johdettiin heidän oikeaan käteensä 20 peräkkäisenä 1 minuutin jaksona. Lisäksi mitattiin sydämen syke ja sykkeen vaihtelut. Tuloksena havaittiin, että sähköherkkyydestä kärsivät kykenivät satunnaista tilastollista todennäköisyyttä useammin erottamaan signaalin toisin kuin kontrolliryhmään kuuluvat. Lisäksi sähköherkkyydestä kärsivät kykenivät tekemään päätöksen magneettikentän olemassaolosta vertailuryhmää herkemmin. Niiden jaksojen kohdalla, jolloin sähköherkkyydestä kärsivät olivat tunnistaneet oikein altistuneensa magneettikentälle, myös heidän sydämen sykkeessä ja sykevälivaihtelussa oli havaittavissa enemmän muutoksia. Tutkijat totesivatkin tutkimuksen johtopäätöksissä, että magneettikentän erottaminen saattaa olla mahdollista joillekin sähköherkille. Jossain määrin ristiriidassa omien tutkimustulostensa kanssa tutkijat totesivat lopuksi, että vaikkakin lisääntyneellä herkkyydellä voi olla osansa idiopaattisen sähköherkkyyden syntymisessä ja sen jatkumisessa, ”magneettikenttiin liitetyt oireet tuntuvat olevan pääasiassa psyykkisperäisiä”.
Kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutusta on rottien kiveksille, jos rotat altistetaan standardien mukaiselle langattomien Internet-yhteyksien käyttämälle 2.437 GHz taajuiselle radiotaajuiselle säteilylle. Tuloksena havaittiin, että säteilyä saaneiden rottien kiveksissä DNA-vaurioista kertovien aineiden määrät (8-hydroksi-2′-deoksiguanosiini ja 8-hydroksiguanosiini) olivat lisääntyneet. Lisäksi elimistön itsensä muodostamien antioksidanttien katalaasin ja glutationin tasot olivat laskeneet koeryhmässä, mikä tutkijoiden mukaan saattoi johtua radiotaajuisen säteilyn entsyymiaktiivisuutta vähentävästä vaikutuksesta. Tutkijoiden mukaan tulokset herättävät kysymyksiä Wlan-reitittimien turvallisuudesta kasvuiässä oleville organismeille, millä saattaa olla vaikutusta hedelmällisyyteen ja kivesten itusoluihin.
Lumekontrolloidussa tutkimuksessa, johon osallistui 30 tervettä miestä, tutkittiin 900 MHz radiotaajuisen pulssimoduloidun säteilyn vaikutusta aivosähkökäyrään. Tutkimus jakautui siten, että tutkittavat altistettiin viikoittain joko 900 MHz taajuiselle 14 Hz, 217 Hz tai lumeryhmään. Koehenkilöiden altistuessa 14 Hz pulssimoduloidulle taajuudelle havaittiin, että EEG voimistui NREM-unen toisen jakson toimintapyrähdysten aikana. Samanlaista voimistumista tapahtui myös 217 Hz pulssimoduloidulla taajuudella, mutta tämä tulos oli tilastollisesti ei-merkitsevä. Lisäksi vaikutuksissa havaittiin runsaasti yksilöllistä vaihtelua. Tutkijat totesivat tulosten tarjoavan lisää näyttöä siitä, että pulssimoduloitu radiotaajuinen säteily voi vaikuttaa aivojen fysiologiaan.
Uusi yhdysvaltalainen raportti Heads They Win, Tails We Lose kertoo, miten suuret yhtiöt käyttävät tiedettä edistääkseen liittovaltiotasolla omia intressejään. Raportti kirjaa lukuisia tapoja, joilla yhtiöt vaikuttavat tiedettä ja politiikkaa ohjaaviin prosesseihin. Yhtiöt esimerkiksi korruptoivat tiedettä tukahduttamalla tutkimusta, manipuloimalla tutkimusasetelmia ja julkaisemalla valikoivasti intresseihinsä sopivia tutkimuksia. Ne myös vaikuttavat yleiseen mielipiteeseen väheksymällä näyttöä haitoista, panettelemalla tiedemiehiä ja ruokkimalla tiedotusvälineitä asenteellisilla uutisilla.
Kontrolloidussa tutkimuksessa selvitettiin GSM-puhelimien käyttämän 1,8 GHz radiotaajuisen säteilyn ja valkosipuliuutteen vaikutuksia rotilla. Ensimmäisessä ryhmässä ne altistettiin pelkästään tämäntaajuiselle 0.4 W/kg SAR-arvon säteilylle kolmen viikon ajan tunnin ajan päivittäin. Toisessa ryhmässä rotat saivat säteilyaltistuksen lisäksi valkosipuliuutetta ja kolmas ryhmä toimi verrokkiryhmänä. Tuloksena havaittiin, että radiotaajuinen säteily lisäsi proteiinien hapettumista aivokudoksessa verrokkiryhmään verrattuna. Valkosipuliuute vähensi selvästi tätä proteiinien hapettumista.
Kaikkiaan 113 vertaisarvioitua käsittävässä systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn (10 MHz–3,6 GHz) vaikutusta luontokappaleisiin, kuten lintuihin, muihin selkärankaisiin, mehiläisiin ja kasveihin. Suurimmassa osassa eli 65 prosentissa tutkimuksista havaittiin, että radiotaajuisilla sähkömagneettisilla kentillä on vaikutuksia. Nämä olivat lähes poikkeuksetta kielteisiä, esimerkiksi hedelmällisyyttä vähentäviä ja kuolleisuutta lisääviä. Tutkimukset, joissa havaittiin haittoja, olivat yleensä pidempikestoisia ja niissä oli tarkasteltu matkapuhelinten käyttämiä taajuuksia. Haittoja havaittiin niin korkeilla kuin matalillakin säteilytasoilla. Tutkijat totesivat, että matalilla säteilytasoilla havaitut radiotaajuisen säteilyn vaikutukset ovat verrattavissa todellisiin luonnonolosuhteisiin.
Laajassa 52 680 lasta käsittäneessä syntymäkohorttitutkimuksessa selvitettiin, onko lapsen raskaudenaikaisella ja lapsuudessa tapahtuneella altistuksella yhteyttä lapsen myöhempään migreeniin tai päänsärkyyn. Tuloksena havaittiin, että sekä lapsen raskaudenaikainen että sen jälkeinen altistus matkapuhelimen säteilylle olivat yhteydessä migreenin ja muun päänsäryn riskiin lapsella. Jos lapsi oli altistunut raskauden aikana sekä sen jälkeen, migreenin riski oli 30 prosenttia suurempi ja muun päänsäryn riski 32 prosenttia suurempi. Riski oli tätäkin suurempi, jos äiti oli käyttänyt raskauden aikana handsfree-laitetta, jolloin puhelin oli mahdollisesti lähempänä kohtua. Samoin riski oli suurempi jos äiti oli puhunut puhelimella raskauden aikana useita kertoja päivässä tai puhelin oli lähes jatkuvasti päällä.
Tunkiolieroja altistettiin tasaiselle 900 MHz radiotaajuiselle säteilylle neljällä eri säteilyvoimakkuudella, kullakin voimakkuudella kahden tunnin ajan. Lisäksi yhdellä säteilyvoimakkuuksista tutkittiin myös pidempää neljän tunnin altistusta ja säteilyn modulaation vaikutusta. Kaikki altistustasot saivat aikaan merkittäviä geenejä vaurioittavia vaikutuksia tunkiolierojen soluissa osoittaen, että 900 MHz taajuinen sähkömagneettinen säteily voi vahingoittaa DNA:ta. Säteilyn modulointi edelleen lisäsi geenejä vaurioittavaa vaikutusta. Säteily myös aiheutti muutoksia, jotka osoittivat rasvojen ja proteiinien oksidatiivisia vaurioita. Tutkimuksessa pohdittiin havaittujen DNA-vaurioiden luonnetta ja niitä aiheuttavaa mekanismia.
Tutkimuksessa selvitettiin WLAN-modeemien käyttämän 2,45 GHz taajuuksisen mikroaaltosäteilyn vaikutusta oksidatiiviseen stressiin. Lisäksi tutkittiin, miten säteily vaikuttaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen kohdun seinämään sekä raskauteen. Naarashiiriä altistettiin teholtaan matalalle mikroaaltosäteilylle päivittäin kaksi tuntia 45 päivän ajan. Tutkimuksessa mm. havaittiin, että säteilylle saaneiden hiirten reaktiivisten happiradikaalien määrä kasvoi merkittävästi ja aivosoluihin oli syntynyt enemmän DNA-vaurioita. Lisäksi altistuneiden hiirten plasman estradiolitaso laski ja selvää vähenemistä nähtiin myös typpioksiditasoissa ja elimistön omien antioksidanttientsyymien aktiivisuudessa. Tutkijat katsoivat, että mikroaaltosäteilyn aiheuttama reaktiivisten happiradikaalien lisääntyminen voi johtaa hiirillä DNA-säikeiden katkeamiseen aivoissa sekä hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen epäonnistumiseen tai epänormaaliin raskauteen.
Koe-eläimillä tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voiko melatoniini suojata WLAN/Wi-Fi-modeemien käyttämältä 2,45 GHz taajuuksiselta mikroaaltosäteilyltä. Koe-eläiminä käytetyt rotat jaettiin pelkkää säteilyä saavaan, säteilyä ja melatoniinilisää saavaan sekä kahteen kontrolliryhmään. Säteilyä saavia rottia altistettiin tunnin verran päivittäin 30 vuorokauden ajan. Säteily aiheutti rasvojen hapettumista dorsaalisen juuriganglion hermosoluissa, soluliman kalsiumionien kohoamista ja vaikutti solujen elävyyteen. Melatoniinin saanti säteilyn lisänä alensi EEG:ssä havaittuja huippuarvoja. Tulokset viittasivat siihen, että melatoniinin käytöllä ravintolisänä on 2,45 GHz taajuuksiselta säteilyltä suojaavaa vaikutusta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erittäin matalataajuisten magneettikenttien vaikutusta oksidatiiviseen stressiin aikuisilla ja keski-ikäisillä koe-eläimillä. Koe-eläiminä käytetyt gerbiilit altistettiin seitsemän päivän ajaksi 50 Hz taajuuksiselle magneettikentälle, jonka voimakkuus oli vuorollaan joko 0,1, 0,25 tai 0,5 milliteslaa (mT). Tuloksena havaittiin, että altistuminen magneettikentälle lisäsi tilastollisesti merkitsevästi oksidatiivista stressiä kaikilla tutkimuksessa tarkastelluilla aivojen alueilla. Oksidatiivinen stressi lisääntyi magneettikentän voimakkuuden kasvaessa ja sitä oli enemmän keski-ikäisillä koe-eläimillä.
Virolaisen Anna Suhhovan johtamassa tutkimuksessa selvitettiin mikroaaltosäteilyn vaikutusta EEG:hen. Ryhmä vapaaehtoisia altistettiin 450 MHz taajuuksiselle mikroaaltosäteilylle kahdella eri säteilyvoimakkuudella: 0,303 W/kg (kenttävoimakkuus 24,5 V/m) ja 0,003 W/kg (kenttävoimakkuus 2,45 V/m). Tuloksena havaittiin, että säteily lisäsi aivojen beeta1-, beeta2- ja alfataajuuksien voimakkuutta EEG:ssä. Mikroaaltosäteilyllä oli vaikutusta EEG:hen myös tehotiheyden ollessa 100 kertaa korkeampaa tasoa heikompi, vaikkakin tällöin vaikutus oli pienempi.
GSM- ja 3G-puhelimien käyttämien signaalien vaikutusta selvitettiin 13–15-vuotiaisiin nuoriin, 19–40-vuotiaisiin sekä 55–70-vuotiaisiin. Tutkimus oli tyypiltään kaksoissokkoutettu ristikkäistutkimus, jossa tutkittavia altistettiin vuorollaan GSM-, 3G- ja lumealtistuksille siten, että altistusten välillä oli vähintään 4 päivää eroa. GSM-ryhmässä havaittiin elektrofysiologisia vaikutuksia ja 3G-ryhmässä havaittiin nuorilla suoriutumisen tarkkuuden vähenemistä. Sekä GSM- että 3G-signaalien seurauksena havaittiin lisäksi aivojen sähköisessä toiminnassa tapahtumasidonnaisia muutoksia verrattuna lumealtistukseen. Tutkijoiden johtopäätösten mukaan tulokset viittasivat siihen, että GSM- ja 3G-puhelimien säteilyllä on välitöntä vaikutusta ihmisen kognitiiviseen toimintaan.
Koe-eläimillä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin mikroaaltosäteilyn vaikutusta niiden sarveiskalvoon. Rottia altistettiin tehotiheydeltään matalalle 2450 MHz taajuiselle mikroaaltosäteilylle, jota esimerkiksi WLAN-modeemit levittävät ympäristöönsä. Säteilyn voimakkuus oli keskimäärin 11.96 V/m ja se vastasi SAR-arvoa 0.25 W/kg. Säteilytaso oli sellainen, jonka kohteeksi ihmiset joutuvat tavallisessa elämässä. Koe-eläimet altistuivat säteilylle 2 tuntia päivittäin 21 päivän ajan. Tulosten mukaan säteily saattaa vahingoittaa sarveiskalvoa.
Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutusta Wi-Fi/WLAN-modeemien käyttämällä 2450 MHz mikroaaltosäteilyllä on muistiin. Koe-eläimet altistettiin päivittäin kolmen tunnin ajan tehotiheydeltään 1 mW/cm2 vahvuiselle pulssimaiselle säteilylle 30 päivän ajan. Tuloksena havaittiin, että säteilyn raja-arvot selvästi alittava altistuminen mikroaalloille aiheutti vähentynyttä glukoosinottoa hippokampuksessa, mihin insuliinilla ei ollut vaikutusta. Glukoosinoton väheneminen johti edelleen aivojen tästä osa-alueesta riippuvaiseen oppimiskyvyn ja paikkamuistin heikentymiseen.
Ruotsalaisen syöpälääkärin Lennart Hardellin ja tutkija Michael Carlbergin tutkimuksessa tarkasteltiin langatonta puhelinta ja/tai matkapuhelinta käyttäneiden potilaiden ennustetta sen jälkeen, kun heiltä oli diagnosoitu gliooma, joka on aivokasvaintyyppi. Tutkimuksessa havaittiin, että matkapuhelimen ja/tai langattoman puhelimen pitkään jatkunut ja runsas käyttö on yhteydessä glioomaa sairastavien heikompaan todennäköisyyteen pysyä hengissä. Yli 10 vuotta kestänyt näiden puhelinten käyttö yhdistyi 20 prosenttia heikompaan selviytymiseen ja yli 2000 tunnin ylittävä puhelumäärä 30 prosenttia pienempään mahdollisuuteen selviytyä hengissä. Tutkimusta kommentoi Hardell kirjoituksessaan ’Ny studie från Hardell-gruppen visar försämrad överlevnad för patienter med gliom (elakartad hjärntumör) som använder trådlös telefon’.
Uudessa pitkittäisessä korealaistutkimuksessa selvitettiin, onko matkapuhelimen käytöllä yhteyttä ADHD-oireisiin. Suurehko tutkimus käsitti kaikkiaan 2 422 lasta, jotka tutkittiin ja joita seurattiin kahden vuoden ajan. Tuloksena havaittiin, että kännykkäpuheluilla oli yhteys ADHD-oireisiin niillä lapsilla, joiden veren lyijytasot olivat 2,35 µg/dl tai sen yli (veren lyijytasot olivat näin korkeat noin neljänneksellä tutkituista). Tähän ryhmään kuuluvilla lapsilla vähintään kolmen kännykkäpuhelun soittaminen päivässä oli yhteydessä noin 2,5 kertaa suurempaan ADHD-oireiden riskiin. Myös keskimääräinen puheluiden pituus oli vastaavassa yhteydessä oireisiin: keskimäärin yli minuutin mittaisia puheluita puhuneilla lapsilla oli 2,8 kertaa suurempi ADHD-oireiden riski. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että pelien pelaaminen kännykällä oli yhteydessä ADHD-oireisiin veren lyijytasoista riippumatta.
Kilpirauhassyöpä on yleistynyt viime vuosina voimakkaasti länsimaissa. Professori Raphael Feinmesserin johtamassa israelilaistutkimuksessa on nyt saatu alustavaa näyttöä siitä, että matkapuhelinsäteily voi aiheuttaa kilpirauhassyöpää. Ensimmäisessä tutkimukseen sisältyvässä kokeessa terveiltä ihmisiltä otettiin kilpirauhassoluja, jotka altistettiin kännykän säteilyä jäljittelevälle laitteelle. Säteilytettyjen solujen havaittiin lisääntyvän huomattavasti nopeammin kuin solujen vertailuryhmässä. Toisessa saman tutkimuksen kokeessa käytettiin eri menetelmiä, mutta siinä saatiin samanlaisia tuloksia. Tutkimuksen tulokset esiteltiin korva-, nenä- ja kurkkutautien konferenssissa Eilatissa, Israelissa, maaliskuussa 2013.