https://doi.org/10.1515/reveh-2021-0038
Osa väestöstä kokee herkistyneensä ihmisen luomille sähkömagneettisille kentille (EMF), joita sähkölinjat, sähköasennukset, kodinkoneet sekä langattomat viestintälaitteet ja verkot tuottavat. Sähköherkkyydelle on ominaista laaja-alaiset, epäspesifit oireet, joita herkät ihmiset väittävät kokevansa altistuessaan sähkömagneettisille kentille. Vaikka oireiden tunnustetaan heikentävän elämänlaatua, niiden aiheuttaja on edelleen epäselvä. Toistaiseksi, tutkijat eivät ole löytäneet syy-yhteyttä herkkien ihmisten kokemien oireiden ja sähkömagneettisen altistusten välillä. Kuten tässä katsauksessa esitetään, käytettävissä olevat tieteelliset tutkimukset ovat huonolaatuisia selvittämään sähköherkkyysoireiden ja sähkömagneettisten kenttien välistä yhtyettä. On loogista päätellä, että herkkyys sähkömagneettisille kentille on olemassa, mutta käytettävissä olevat tieteelliset menetelmät eivät ole riittävän laadukkaita yhteyden toteamiseksi. On aika luopua psykologia-vetoisista provokaatiotutkimuksista, joissa kysytään tuntemuksiin perustuvia epäspesifejä oireita, joita vapaaehtoiset koehenkilöt kokevat sähkömagneettisessa altistuksessa. Tällainen tutkimusmenetelmä tuottaa vain subjektiivista ja siksi erittäin epäluotettavaa tietoa, joka ei riitä osoittamaan tai kumoamaan syy-yhteyttä sähköherkkyyden ja sähkömagneettisten kenttien välillä. Sähköherkkyyden tutkimiseen tarvitaan täysin uusi suunta. Tutkimuksen perusta olisi yleisesti tunnetun yksilöllisen herkkyyden ilmiö, jossa yksilöiden reaktio sähkömagneettisille kentille riippuu geneettisistä ja epigeneettisistä ominaisuuksista. Tässä katsauksessa ehdotetaan uudenlaisia tutkimuksia. Niissä yhdistettäisiin provokaatiomenetelmä, jossa vapaaehtoiset altistuvat sähkömagneettisille kentille, minkä jälkeen hyödynnetään transkriptomiikan ja proteomiikan tehokkaita seulontatekniikoita tuottamaan objektiivista tietoa ihmiskehon molekyylitason biokemiallisista reaktioista sähkömagneettisille kentille.