IL (10.11.) julkaisi sähköherkkyydestä jutun, joka on nykytieteen vastainen. Ihminen on sähkömagneettinen olento. Heikotkin sähkömagneettiset kentät synnyttävät vasteen sekä terveiden että sähköherkkien kehossa. Osoituksena tästä sähkömagneettisia kenttiä on menestyksekkäästi käytetty erilaisissa hoidoissa kuten kivunlievityksessä, neurologisissa sairauksissa ja masennuksessa, joitakin mainitakseni.
IL artikkelissa tuotiin esille nosebovaikutus. Ranskalaisen Maël Dieudonnén tutkimus ei puolla olettamusta nosebovaikutuksesta. Useimmat sähköherkät ovat Dieudonnén mukaan saaneet oireita ennen kuin ovat edes kuulleet sähköherkkyydestä.
IL julkaisi aiemmin laajan meta-analyysin, jossa matkapuhelimen käyttäjillä nähtiin esiintyvän päänsärkyä 38 % todennäköisemmin kuin verrokkiryhmällä. Myös Sveitsin säteilyviranomainen tiedotti sähkömagneettisten kenttien aiheuttamasta oksidatiivisesta stressistä, mikä todettiin haitalliseksi herkille väestöryhmille.
IL asiantuntijoiden esittämät näkemykset perustuvat pitkälti sähköherkillä tehtyihin provokaatiotesteihin. Molekyylibiologian dosentti (HY) Dariusz Leszczynskin mukaan sähköherkkyyden tutkimiseen tarvitaan täysin uusi suunta. Koehenkilöitä pitäisi ensin altistaa sähkömagnteettisille kentille, minkä jälkeen hankittaisiin objektiivista tietoa tehokkailla seulontatekniikoilla ihmiskehon molekyylitason biokemiallisista reaktioista sähkömagneettisille kentille altistuttaessa.
Kesällä 2021 julkaistussa yli 30 tutkijan allekirjoittamassa katsauksessa vaaditaan myös molekyylitason tutkimusmenetelmiä provokaatiotutkimuksen sijaan. Belpomme ja kumppanit muistuttavat, ettei ole olemassa todisteita siitä, että sähköherkkyys johtuisi psykosomaattisista syistä. Tutkijat vaativatkin, että WHO tunnustaa sähköherkkyyden erilliseksi neurologiseksi tilaksi ja sisällyttää sähköherkkyyden kansainväliseen tautiluokitukseen
Nykyinen elinympäristömme on täynnä haasteita. Eurooppalainen ympäristölääketieteen järjestö (EUROPAEM EMF) on raportoinut kroonisten ympäristöherkkyysoireiden yleistymisestä lukuisissa maissa. Lääkärit kohtaavat vastaanotoillaan yhä useammin potilaita, joiden terveysongelmiin ei löydy yhtä selkeätä selitystä. He kehottavatkin kollegoitaan huomioimaan potilaidensa altistumisen sähkömagneettisille kentille, koska pitävät niitä elinympäristön uutena stressitekijänä.
Sähköherkkyys ei ole uusi ilmiö. Neuvostoliitossa tutkittiin jo -70-luvulla oireyhtymää nimeltä mikroaaltosyndrooma. Lääketieteen instituutin artikkelissa todetaan, että mm. tutkateknologiassa käytetyt mikroaallot ovat biologisesti vaikuttavia ja aiheuttavat koehenkilöillä verenpaineen vaihtelua, sydänoireita, muutoksia hermoston toiminnassa sekä yleistä terveydentilan heikentymistä. Vaikutuksia havaittiin myös aivoissa hypotalamuksen alueella, missä säädellään autonomisen hermoston ja umpieritysjärjestelmän toimintaa. Mikroaaltojen nähtiin myös vaikuttavan hormonieritykseen, mm. lisäten adrenaliinin ja noradrenaalin eritystä. Tiedetään, että vaikutukset vaihtelivat säteilyn taajuuden, tehon ja aaltomuodon mukaan. Mikroaaltosyndrooma luokiteltiin Neuvostoliitossa työperäiseksi sairaudeks.
Erja Tamminen
tietokirjailija, Sähköherkät ry:n puheenjohtaja