Yliopisto-lehdessä (5/2014, Allerginen sähkölle?) haastateltiin asiantuntijana Työterveyslaitoksen Markku Sainiota. Ympäristöherkkyyksissä on Sainion mukaan kyse oppimisreaktiosta, kun herkistynyt on tietoinen altistumisestaan vaaratekijälle. Sainion mukaan herkistyneiden pitäisi lakata välttelemästä sähkömagneettisia kenttiä, hometta ja kemikaaleja.
Sainio sivuuttaa kansainvälisten kyselytutkimusten tulokset. Juuri altistusta välttämällä potilaat kuntoutuvat. Altistumisella sen sijaan on täysin päinvastaiset seuraukset – herkistynyt menettää terveyden ja työkyvyn. Myös kanadalaisen ympäristöklinikan asiantuntijalääkäri Roy Fox suosittaa välttämään altisteita, kun muutakaan hoitoa ei toistaiseksi ole.
Tuoreen italialaisraportin (Luca et al. 2014) mukaan sähköherkkyydessä voi olla kyse elimistön fyysis-kemiallisesta stressireaktiosta, mikä ilmeni selvitettäessä hapettuneen koentsyymi Q10 ja koentsyymi Q10 välistä suhdetta. Sähköherkillä hapettunutta Q10-koentsyymiä oli merkittävästi enemmän kontrolliryhmään nähden. Q10 on tärkeä ihon suojaamisessa fyysis-kemiallisia stressitekijöitä vastaan. Toinen havainto liittyi genotyyppianalyysiin, jossa nähtiin mutaatio tietynlaisissa geenien muodoissa, mikä ennusti sähköherkkyyden kehittymisen riskin jopa 9,7-kertaiseksi kontrolliryhmään nähden.
”Sähköherkkyyttä täytyy olla olemassa. Muutoin olisi kyse yhdestä ja ainoasta ympäristöfaktorista, jonka vaikutuksille ei olisi olemassa herkemmin reagoivaa alaryhmää. Kaikilla vastaavilla alueilla alaryhmä esiintyy. Miksi sähkömagneettiset kentät olisivat poikkeus? Tarvitsemme tasokasta tieteellistä tutkimusta alaryhmän laajuuden selvittämiseksi ja sen, minkä tasoiset sähkömagneettiset kentät oireita aiheuttavat”, kommentoi HY:n dosentti Dariusz Leszczynski. Leszczynski tutki 15 vuoden ajan matkapuhelinsäteilyn biologisia vaikutuksia Säteilyturvakeskuksen tutkimusprofessorina ja laboratorion johtajana. Leszczynskin ihoaltistuskokeessa (2008) nähtiin, että matkapuhelinsäteilylle altistettu käsivarren iho reagoi solutasolla poikkeavasti altistamattomaan alueeseen verrattuna. Tilastollisesti merkitsevät erot ilmenivät biopsioissa.
Matkapuhelinsäteilyn on lisäksi todettu aiheuttavan unihäiriöitä, EEG-muutoksia, glukoosiaineenvaihdunnan vaihtelua sekä vaikutuksia kognitiivisiin toimintoihin. Pitkäaikaiskäytössä on ilmennyt mahdollisesti kohonnut syöpäriski.
Nykytieteen valossa liiallisen altistumisen välttäminen on siis perusteltua. Kyse on merkittävästä kansanterveydellisestä ongelmasta. Laaja kyselytutkimus ympäristöherkkyyksistä (Palmquist et al. 2014) Ruotsin Västerbottenista osoittaa, että 22% asukkaista oireilee. Suhteutettuna Suomen väkilukuun ilmiö koskettaisi yli miljoonaa, mikä on valtava haaste terveydenhuollollemme.
Erja Tamminen
tietokirjailija
Julkaistu 28.8.2014 Yliopisto-lehdessä