Kaikkiaan 113 vertaisarvioitua käsittävässä systemaattisessa katsauksessa tarkasteltiin radiotaajuisen sähkömagneettisen säteilyn (10 MHz–3,6 GHz) vaikutusta luontokappaleisiin, kuten lintuihin, muihin selkärankaisiin, mehiläisiin ja kasveihin. Suurimmassa osassa eli 65 prosentissa tutkimuksista havaittiin, että radiotaajuisilla sähkömagneettisilla kentillä on vaikutuksia. Nämä olivat lähes poikkeuksetta kielteisiä, esimerkiksi hedelmällisyyttä vähentäviä ja kuolleisuutta lisääviä. Tutkimukset, joissa havaittiin haittoja, olivat yleensä pidempikestoisia ja niissä oli tarkasteltu matkapuhelinten käyttämiä taajuuksia. Haittoja havaittiin niin korkeilla kuin matalillakin säteilytasoilla. Tutkijat totesivat, että matalilla säteilytasoilla havaitut radiotaajuisen säteilyn vaikutukset ovat verrattavissa todellisiin luonnonolosuhteisiin.
Laajassa 52 680 lasta käsittäneessä syntymäkohorttitutkimuksessa selvitettiin, onko lapsen raskaudenaikaisella ja lapsuudessa tapahtuneella altistuksella yhteyttä lapsen myöhempään migreeniin tai päänsärkyyn. Tuloksena havaittiin, että sekä lapsen raskaudenaikainen että sen jälkeinen altistus matkapuhelimen säteilylle olivat yhteydessä migreenin ja muun päänsäryn riskiin lapsella. Jos lapsi oli altistunut raskauden aikana sekä sen jälkeen, migreenin riski oli 30 prosenttia suurempi ja muun päänsäryn riski 32 prosenttia suurempi. Riski oli tätäkin suurempi, jos äiti oli käyttänyt raskauden aikana handsfree-laitetta, jolloin puhelin oli mahdollisesti lähempänä kohtua. Samoin riski oli suurempi jos äiti oli puhunut puhelimella raskauden aikana useita kertoja päivässä tai puhelin oli lähes jatkuvasti päällä.
Tunkiolieroja altistettiin tasaiselle 900 MHz radiotaajuiselle säteilylle neljällä eri säteilyvoimakkuudella, kullakin voimakkuudella kahden tunnin ajan. Lisäksi yhdellä säteilyvoimakkuuksista tutkittiin myös pidempää neljän tunnin altistusta ja säteilyn modulaation vaikutusta. Kaikki altistustasot saivat aikaan merkittäviä geenejä vaurioittavia vaikutuksia tunkiolierojen soluissa osoittaen, että 900 MHz taajuinen sähkömagneettinen säteily voi vahingoittaa DNA:ta. Säteilyn modulointi edelleen lisäsi geenejä vaurioittavaa vaikutusta. Säteily myös aiheutti muutoksia, jotka osoittivat rasvojen ja proteiinien oksidatiivisia vaurioita. Tutkimuksessa pohdittiin havaittujen DNA-vaurioiden luonnetta ja niitä aiheuttavaa mekanismia.
Tutkimuksessa selvitettiin WLAN-modeemien käyttämän 2,45 GHz taajuuksisen mikroaaltosäteilyn vaikutusta oksidatiiviseen stressiin. Lisäksi tutkittiin, miten säteily vaikuttaa hedelmöittyneen munasolun kiinnittymiseen kohdun seinämään sekä raskauteen. Naarashiiriä altistettiin teholtaan matalalle mikroaaltosäteilylle päivittäin kaksi tuntia 45 päivän ajan. Tutkimuksessa mm. havaittiin, että säteilylle saaneiden hiirten reaktiivisten happiradikaalien määrä kasvoi merkittävästi ja aivosoluihin oli syntynyt enemmän DNA-vaurioita. Lisäksi altistuneiden hiirten plasman estradiolitaso laski ja selvää vähenemistä nähtiin myös typpioksiditasoissa ja elimistön omien antioksidanttientsyymien aktiivisuudessa. Tutkijat katsoivat, että mikroaaltosäteilyn aiheuttama reaktiivisten happiradikaalien lisääntyminen voi johtaa hiirillä DNA-säikeiden katkeamiseen aivoissa sekä hedelmöittyneen munasolun kiinnittymisen epäonnistumiseen tai epänormaaliin raskauteen.
Koe-eläimillä tehdyssä tutkimuksessa haluttiin selvittää, voiko melatoniini suojata WLAN/Wi-Fi-modeemien käyttämältä 2,45 GHz taajuuksiselta mikroaaltosäteilyltä. Koe-eläiminä käytetyt rotat jaettiin pelkkää säteilyä saavaan, säteilyä ja melatoniinilisää saavaan sekä kahteen kontrolliryhmään. Säteilyä saavia rottia altistettiin tunnin verran päivittäin 30 vuorokauden ajan. Säteily aiheutti rasvojen hapettumista dorsaalisen juuriganglion hermosoluissa, soluliman kalsiumionien kohoamista ja vaikutti solujen elävyyteen. Melatoniinin saanti säteilyn lisänä alensi EEG:ssä havaittuja huippuarvoja. Tulokset viittasivat siihen, että melatoniinin käytöllä ravintolisänä on 2,45 GHz taajuuksiselta säteilyltä suojaavaa vaikutusta.
Tutkimuksessa tarkasteltiin erittäin matalataajuisten magneettikenttien vaikutusta oksidatiiviseen stressiin aikuisilla ja keski-ikäisillä koe-eläimillä. Koe-eläiminä käytetyt gerbiilit altistettiin seitsemän päivän ajaksi 50 Hz taajuuksiselle magneettikentälle, jonka voimakkuus oli vuorollaan joko 0,1, 0,25 tai 0,5 milliteslaa (mT). Tuloksena havaittiin, että altistuminen magneettikentälle lisäsi tilastollisesti merkitsevästi oksidatiivista stressiä kaikilla tutkimuksessa tarkastelluilla aivojen alueilla. Oksidatiivinen stressi lisääntyi magneettikentän voimakkuuden kasvaessa ja sitä oli enemmän keski-ikäisillä koe-eläimillä.
Virolaisen Anna Suhhovan johtamassa tutkimuksessa selvitettiin mikroaaltosäteilyn vaikutusta EEG:hen. Ryhmä vapaaehtoisia altistettiin 450 MHz taajuuksiselle mikroaaltosäteilylle kahdella eri säteilyvoimakkuudella: 0,303 W/kg (kenttävoimakkuus 24,5 V/m) ja 0,003 W/kg (kenttävoimakkuus 2,45 V/m). Tuloksena havaittiin, että säteily lisäsi aivojen beeta1-, beeta2- ja alfataajuuksien voimakkuutta EEG:ssä. Mikroaaltosäteilyllä oli vaikutusta EEG:hen myös tehotiheyden ollessa 100 kertaa korkeampaa tasoa heikompi, vaikkakin tällöin vaikutus oli pienempi.
GSM- ja 3G-puhelimien käyttämien signaalien vaikutusta selvitettiin 13–15-vuotiaisiin nuoriin, 19–40-vuotiaisiin sekä 55–70-vuotiaisiin. Tutkimus oli tyypiltään kaksoissokkoutettu ristikkäistutkimus, jossa tutkittavia altistettiin vuorollaan GSM-, 3G- ja lumealtistuksille siten, että altistusten välillä oli vähintään 4 päivää eroa. GSM-ryhmässä havaittiin elektrofysiologisia vaikutuksia ja 3G-ryhmässä havaittiin nuorilla suoriutumisen tarkkuuden vähenemistä. Sekä GSM- että 3G-signaalien seurauksena havaittiin lisäksi aivojen sähköisessä toiminnassa tapahtumasidonnaisia muutoksia verrattuna lumealtistukseen. Tutkijoiden johtopäätösten mukaan tulokset viittasivat siihen, että GSM- ja 3G-puhelimien säteilyllä on välitöntä vaikutusta ihmisen kognitiiviseen toimintaan.
Koe-eläimillä tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin mikroaaltosäteilyn vaikutusta niiden sarveiskalvoon. Rottia altistettiin tehotiheydeltään matalalle 2450 MHz taajuiselle mikroaaltosäteilylle, jota esimerkiksi WLAN-modeemit levittävät ympäristöönsä. Säteilyn voimakkuus oli keskimäärin 11.96 V/m ja se vastasi SAR-arvoa 0.25 W/kg. Säteilytaso oli sellainen, jonka kohteeksi ihmiset joutuvat tavallisessa elämässä. Koe-eläimet altistuivat säteilylle 2 tuntia päivittäin 21 päivän ajan. Tulosten mukaan säteily saattaa vahingoittaa sarveiskalvoa.
Kokeellisessa tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutusta Wi-Fi/WLAN-modeemien käyttämällä 2450 MHz mikroaaltosäteilyllä on muistiin. Koe-eläimet altistettiin päivittäin kolmen tunnin ajan tehotiheydeltään 1 mW/cm2 vahvuiselle pulssimaiselle säteilylle 30 päivän ajan. Tuloksena havaittiin, että säteilyn raja-arvot selvästi alittava altistuminen mikroaalloille aiheutti vähentynyttä glukoosinottoa hippokampuksessa, mihin insuliinilla ei ollut vaikutusta. Glukoosinoton väheneminen johti edelleen aivojen tästä osa-alueesta riippuvaiseen oppimiskyvyn ja paikkamuistin heikentymiseen.
Ruotsalaisen syöpälääkärin Lennart Hardellin ja tutkija Michael Carlbergin tutkimuksessa tarkasteltiin langatonta puhelinta ja/tai matkapuhelinta käyttäneiden potilaiden ennustetta sen jälkeen, kun heiltä oli diagnosoitu gliooma, joka on aivokasvaintyyppi. Tutkimuksessa havaittiin, että matkapuhelimen ja/tai langattoman puhelimen pitkään jatkunut ja runsas käyttö on yhteydessä glioomaa sairastavien heikompaan todennäköisyyteen pysyä hengissä. Yli 10 vuotta kestänyt näiden puhelinten käyttö yhdistyi 20 prosenttia heikompaan selviytymiseen ja yli 2000 tunnin ylittävä puhelumäärä 30 prosenttia pienempään mahdollisuuteen selviytyä hengissä. Tutkimusta kommentoi Hardell kirjoituksessaan ’Ny studie från Hardell-gruppen visar försämrad överlevnad för patienter med gliom (elakartad hjärntumör) som använder trådlös telefon’.